10.10.2005

Selostus asian aikaisemman käsittelyn vaiheista

A:n hakemus

A on pyytänyt saada oikeusapua Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa vireillä olevassa valitusasiassa. A on pyytänyt oikeusapua taannehtivasti valituksen laatimiseen ja täydentämiseen sekä menettelyyn ihmisoikeustuomioistuimessa. Hän on pyytänyt määräämään avustajaksi oikeustieteen lisensiaatti, varatuomari B:n valtion oikeusaputoimistosta annetun lain 10 §:n 5 kohdan tarkoittamasta erityisestä syystä, koska asian hoitamisen kannalta on tarkoituksenmukaista, että avustaja, joka on hoitanut asiaa Suomen tuomioistuimissa, hoitaa valitusta myös ihmisoikeustuomioistuimeen.

Mäntän oikeusaputoimiston päätös 17.8.2004

Oikeusaputoimisto on hylännyt A:n hakemuksen ja perustellut päätöstään seuraavasti:

Oikeusapua ei ole tarkoitettu oikeusapulaissa annettavaksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa käsiteltäviin asioihin. Valtion oikeusaputoimistosta annetun lain mukaan oikeusaputoimistot vahvistavat näissä asioissa vain tulo- ja varallisuustiedot. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin myöntää tarvittaessa asiaan oikeusapua omien sääntöjensä mukaan. Hakemuksen laatimisessa hakija joutuu ottamaan riskin, että oikeusapua ei aina saa. Toisaalta hakemuksen laatimiselle ei ole asetettu mitään muotovaatimuksia. Asiassaan vääryyttä kokenut henkilö voi laatia hakemuksen itse ja hän saa asiantuntevaa oikeusapua myöhemmin pääkäsittelyssä. Asiassa ei ole siis avustajan tarvetta.

Oikeusaputoimistolla ei ole myöskään mitään mahdollisuutta arvioida valituksen tarpeellisuutta. Tästäkään syystä oikeusavun myöntäminen ei ole mahdollista. Hakijaa oikeudessa avustanut B tuntee jutun parhaiten, mutta koska valituksen kohteena olevaan asiaan on otettu kantaa Suomen tuomioistuimissa korkeinta oikeutta myöten, ei ole syytä olettaa asiassa tapahtuneen virhettä. Ei ole näyttöä siitä, että hakemusasiassa olisi oikeusavun tarvetta ja painavia syitä.

Oikeusaputoimiston tietojen mukaan oikeusapua ei muissakaan oikeusaputoimistoissa myönnetä ihmisoikeustuomioistuimeen tehtävien hakemusten laadintaan.

A:n ratkaisupyyntö hallinto-oikeudelle

A on vaatinut, että oikeusapu myönnetään hänelle hakemuksen mukaisesti. Valituksen laatiminen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen edellyttää Euroopan ihmisoikeussopimuksen tuntemista ja kykyä osoittaa ja perustella, miltä osin valittaja katsoo joutuneensa kyseisen sopimuksen vastaisesti kohdelluksi. Ihmisoikeustuomioistuin itse suosittelee valituksen käyttämistä. Valituksen tarpeellisuutta ei voida arvioida sillä perusteella, että Suomen tuomioistuimet ovat tutkineet asian. Jos tämä peruste hyväksyttäisiin, valittaja jäisi aina vaille oikeusapua. Valitus tehdään juuri siksi, että Suomen tuomioistuimet eivät ole asiaa muuttaneet.

Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 14.10.2004

Hallinto-oikeus on hylännyt A:n ratkaisupyynnön. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Oikeusapulain 1 §:n mukaan oikeusapua annetaan valtion varoin henkilölle, joka tarvitsee asiantuntevaa apua oikeudellisessa asiassa ja joka taloudellisen asemansa vuoksi ei kykene itse suorittamaan sen hoitamisen vaatimia menoja. Oikeusapuun kuuluu oikeudellinen neuvonta, tarpeelliset toimenpiteet sekä avustaminen tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa sekä vapautus eräistä asian käsittelyyn liittyvistä menoista siten kuin tässä laissa säädetään.

Saman lain 23 §:n 1 momentin mukaan ulkomailla käsiteltävissä asioissa oikeusapu kattaa yleisen oikeudellisen neuvonnan. Edelleen 2 momentin mukaan erityisen painavista syistä oikeusministeriö voi myöntää 1 momentissa tarkoitettua laajemman oikeusavun ulkomailla käsiteltävään asiaan. Näissä asioissa oikeusministeriö määrää valtion varoista suoritettavat välttämättömät palkkiot ja korvaukset.

Hallituksen esityksen (HE 82/2001 vp) yksityiskohtaisessa perustelussa oikeusapulain 23 §:ksi lausutaan, että Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimessa käsiteltävissä asioissa edellytettäisiin erityisiä syitä sille, että oikeusapuun voisi kuulua muuta kuin oikeudellista neuvontaa.

Jos asiaa ei katsota tuomioistuinasiaksi, A on pyytänyt määräämään avustajaksi oikeustieteen lisensiaatti B:n valtion oikeusaputoimistosta annetun lain 10 §:n 5 kohdan tarkoittamasta erityisestä syystä.

A oli pyytänyt oikeusaputoimistolta oikeusapua Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa vireillä olevassa valitusasiassa taannehtivasti valituksen laatimiseen ja täydentämiseen sekä menettelyyn ihmisoikeustuomioistuimessa. Kyse on ollut tuomioistuinasiasta.

Näin ollen oikeusaputoimisto ei ole menetellyt virheellisesti hylätessään hakemuksen. Oikeusapulain 23 § on tässä tapauksessa edellyttänyt hakemuksen hylkäämistä.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja oikeusaputoimiston päätökset kumotaan sekä hänelle myönnetään hakemansa oikeusapu ja avustajaksi määrätään B. Toissijaisesti A on vaatinut, että oikeusapu myönnetään ja määrätään avustajaksi B siten, että oikeusapu kattaa yleisen oikeudellisen neuvonnan koskien A:n valitusta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen myöntämä oikeusapu ei ulotu valituksen tekemiseen eikä siihen liittyvään neuvontaan. Vasta siinä vaiheessa, kun ihmisoikeustuomioistuin ottaa valituksen laajempaan käsittelyyn, ihmisoikeustuomioistuimen myöntämä oikeusapu on mahdollinen. Näin ollen A ei voi pyytää ihmisoikeustuomioistuimelta oikeusapua neuvontaan ja niihin käsittelyvaiheisiin, jotka tapahtuvat ennen valituksen ottamista laajempaan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyyn.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin asettaa erittäin tarkat muotovaatimukset valitukselle. Valituksessa on esitettävä noiden vaatimusten edellyttämät seikat. Jos valituksesta puuttuu yksikin tuomioistuimen vaatimusten mukainen kohta, valitusta ei oteta ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyyn. Valituksessa on muun ohella kyettävä yksilöimään se, minkä Euroopan ihmisoikeussopimuksen kohdan perusteella valittaja katsoo valituksen perusteena olleen menettelyn olleen ihmisoikeussopimuksen vastainen. Ihmisoikeustuomioistuin ratkaisee tehdyn valituksen perusteella, onko valittajan asia sellainen, että se olisi otettava ihmisoikeustuomioistuimen laajempaan käsittelyyn. Näin ollen on täysin mahdotonta, että A kykenisi ilman lainopillista apua laatimaan muotomääräysten mukaisen ja asiallisen valituksen ihmisoikeustuomioistuimelle menestyäkseen asiassaan. Myös ihmisoikeustuomioistuin suosittelee valitusta koskevissa ohjeissaan, että valituksen laatimisen yhteydessä käytetään lainopillista avustajaa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta ei voida katsoa oikeusapulain 23 §:ssä tarkoitetuksi ulkomaiseksi tuomioistuimeksi, koska ihmisoikeustuomioistuin ei ole minkään yksittäisen valtion tuomioistuin. Ihmisoikeustuomioistuin kuuluu jokaisen sopimusvaltion oikeusjärjestykseen kansallisiin tuomioistuimiin verrattavalla tavalla. Kun ihmisoikeustuomioistuimessa käsiteltävä asia on tuomioistuinasia ja koska oikeusapulaki ei rajaa aikaisemman lainsäädännön tavoin tuomioistuimia, oikeusapu on myönnettävä ihmisoikeustuomioistuimessa käsiteltävään asiaan samalla tavoin kuin suomalaisiin tuomioistuimiin. Oikeusapu ja avustajan määräys on annettava ainakin siihen asti, kunnes ihmisoikeustuomioistuin myöntää omien sääntöjensä mukaisen oikeusavun.

Mäntän oikeusaputoimisto on antanut selityksen. Oikeusapulain 23 §:ssä on nimenomaan säädetty, että ulkomailla käsiteltävissä asioissa oikeusapu kattaa yleisen oikeudellisen neuvonnan. Tätä neuvontaa antavat tarvittaessa julkiset oikeusavustajat. Valituksen laatimiseen ja oikeudenkäynteihin oikeusapua ei voida myöntää.

A on antamassaan vastaselityksessä lausunut, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei myönnä oikeusapua tuomioistuimelle tehtävää valitusta koskevaan neuvontaan, valmisteluun tai valituksen laatimiseen. Se voi myöntää oikeusavun siihen käsittelyyn, joka tapahtuu ihmisoikeustuomioistuimessa, mutta ei siihen prosessuaaliseen vaiheeseen, joka tapahtuu Suomessa.

Alavuden oikeusaputoimisto on 26.11.2004 tekemällään päätöksellä myöntänyt A:lle oikeusapua 2.11.2004 lukien ilman perusomavastuuosuutta muutoksenhakua vasten Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. A:n oikeudenkäyntiavustajaksi on määrätty oikeustieteen lisensiaatti, varatuomari B.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian.

Korkein hallinto-oikeus kumoaa Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ja Mäntän oikeusaputoimiston päätökset sekä palauttaa asian Mäntän oikeusaputoimistolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Oikeusapulain 23 §:n 1 momentin mukaan ulkomailla käsiteltävissä asioissa oikeusapu kattaa yleisen oikeudellisen neuvonnan. Erityisen painavista syistä oikeusministeriö voi 2 momentin mukaan myöntää 1 momentissa tarkoitettua laajemman oikeusavun ulkomailla käsiteltävään asiaan.

Oikeusapulakia koskevan hallituksen esityksen (HE 82/2001 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan 23 §:n 1 ja 2 momentti vastaisivat tuolloin voimassa ollutta yleisestä oikeusavusta annetun lain 25 §:ää. Pykälä omaksuttiin lakiin vuoden 1998 oikeusapu-uudistuksen yhteydessä, mutta se vastasi aikaisempaa käytäntöä. Perustelujen (HE 132/1997 vp) mukaan yleiseen oikeudelliseen neuvontaan kylläkin voisi sisältyä kirjelmän tai muun asiakirjan laatimista, mutta ei avustamista tuomioistuinkäsittelyssä toisessa valtiossa. Sitä vastoin oikeusapuun voisi kuulua avustaminen ulkomaisen avustajan hankkimisessa asian hoitamista varten kyseisessä valtiossa.

Hallituksen esityksessä (82/2001 vp) on myös todettu, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimella on oma oikeusapujärjestelmänsä, jonka puitteissa tosin käytännössä yleensä saataneen vain osa aiheutuvista kustannuksista katetuiksi. Esityksessä on päädytty johtopäätökseen, että nykyistä sääntelyä ulkomailla hoidettavien asioiden osalta on pidettävä perusteltuna. Tämän vuoksi yleisestä oikeusavusta annetun lain 25 §:n 1 ja 2 momenttia vastaava säännös ehdotettiin omaksuttavaksi säädettävään lakiin. Näin ollen hallituksen esityksen mukaan oikeusapu pääsääntöisesti rajoittuisi Suomessa annettavaan oikeusapuun siten, että ulkomailla käsiteltävissä asioissa oikeusapu kattaisi vain neuvonnan, ellei erityisiä syitä ole. Silloin kun oikeusapua haettaisiin 1 momentin mukaisesti koskemaan yleistä oikeudellista neuvontaa, oikeusavusta päättäisi oikeusaputoimisto. Neuvontaa laajemman oikeusavun myöntämisestä päättäisi oikeusministeriö.

Hallituksen esityksen (HE 82/2001 vp) mukaan kysymys siitä, onko asia käsiteltävänä Suomessa vai ulkomailla, on ratkaistava sen mukaan, missä asian käsittelyn painopiste on. Siten esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa käsiteltävissä asioissa edellytettäisiin erityisiä syitä sille, että oikeusapuun voisi kuulua muuta kuin oikeudellista neuvontaa.

Oikeusapulain 23 §:n 1 momentissa säädetty yleisen oikeudellisen neuvonnan sisältö jää laajuudeltaan jossain määrin epäselväksi sekä säännöksen sanamuodossa että sitä koskevissa hallituksen esityksen perusteluissa. Niiden perusteella voidaan kuitenkin päätellä, ettei yleinen oikeudellinen neuvonta tarkoita oikeusavun antamista asian tutkimista ja ulkomaisessa tuomioistuimessa avustamista varten. Valittajan asiamies on asiassa toissijaisesti hakenut oikeusapua ja avustajan määräystä ainakin siihen asti, kunnes Euroopan ihmisoikeustuomioistuin myöntää omien sääntöjensä mukaisen oikeusavun. Vaikka lain mukaisia edellytyksiä suostua tämänkään esitetyn oikeusapuvaatimuksen kokonaan täyttämiseen ei ole, asiassa on kuitenkin jäänyt selvittämättä, mihin muihin, yleiseen oikeudelliseen neuvontaan kuuluviin toimenpiteisiin asian vireille saattamiseksi olisi ollut edellytyksiä. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden ja oikeusaputoimiston päätökset sekä palauttaa asian oikeusaputoimistolle uudelleen käsiteltäväksi.

Oikeudenkäyntiavustajan palkkio

Oikeustieteen lisensiaatti B:lle maksetaan valtion varoista oikeusapulain 18 §:n 1 momentin nojalla oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n 1 momentin ja 16 §:n mukaisena kohtuullisena kuuden työtunnin mukaan laskettuna palkkiona avustajan tehtävästä 546 euroa. Kokonaispalkkioksi, joka sisältää arvonlisäveron 120,12 euroa, muodostuu siten 666,12 euroa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Raimo Anttila, Olli Nykänen, Heikki Kanninen ja Matti Halén. Asian esittelijä Eila Rother.